"Minun ei olisi pitänyt syödä sitä munkkirinkilää!"

Kysymys: Minun ei olisi pitänyt syödä sitä munkkirinkilää! Minulla kun on tämä verenpaine ja kohonnut kolesteroli... Ja diabeteskin uhkaa... Mutta kun minun teki niin mieli ja se rentoutti ja ilahdutti minua! Aina minä sorrun. En ikinä osaa elää terveellisesti, niin kuin kaikkialla nykyään toitotetaan... Olen toivoton!

Vastaus: Entä jos paljon suurempi vaara sinulle ovat nuo omat ajatuksesi siitä munkkirinkilästä kuin itse se rinkilä ja sisältämät ainesosat? Entä jos onkin niin, että se todellinen uhka tuleekin sitä munkkirinkilää kohtaan tuntemistasi kielteisistä ajatuksista ja uskomuksista eikä niinkään sen munkkirinkilän sisältämistä rasvoista ja hiilihydraateista?

Sinä itse luot aina ihan kaiken, sen mukaan, mihin kulloinkin eniten uskot. Oma yksilöllinen, suvereeni maailmasi vastaa aina prikulleen sitä, millaisia käsityksesi asioista ovat ja millaiseen totuuteen eniten ja aidoimmin sydämessäsi ja sisimmässäsi uskot. Jos perustavanlaatuinen uskomuksesi on: "Munkkirinkilän syöminen on terveydelle vaarallista, koska se lihottaa ja sisältää vaarallisia rasvoja, jotka tukkivat verisuonia", niin tuon ajatuksen mukaisia asioita sitten luot: lihomista ja verisuonten tukkeutumista. Ja tulet saamaan todisteita tuon kyseisen uskomuksen "paikkansapitävyydestä"! Jos taas kykenisit aidosti ja vilpittömästi ajattelemaan: "Minä itse luon kaiken todellisuudessani ilmenevän, myös tämän munkkirinkilän. Se on lähtöisin minusta, minun energioistani, joten voin nyt, tässä hetkessä, luoda siitä siis ihan mitä haluan! En minä halua, enkä tunne tällä hetkellä mitään tarvetta sille, että tämän rinkilän tarvitsisi mitenkään vahingoittaa minua (se ei palvelisi minua nyt mitenkään esim. sillä tavalla, että oppisin siitä jotain!) Haluan nyt vain tarjota itselleni mielihyvää ja yksinkertaisesti vain nauttia tästä herkusta, tässä hetkessä, täysin tietoisesti; tietoisena siitä, mitä teen. Ei ole nyt muuta kuin tämä hetki, jossa kaikki on hyvin. Ja tämä munkkirinkilä tässä, joka on ystäväni", niin sillä rinkilällä ei olisi mitään valtaa sinun ylitsesi tehdä sinulle asioita, joita et halua tai et tunne tarvetta sillä hetkellä aktivoida todellisuuteesi (esim. että se rinkilä aiheuttaisi kehollesi jotain vahinkoa).

Mutta tämä on asia, jossa ei voi fuulata tai leikkiä sankaria! Uskomuksia ei muuteta helposti eikä hetkessä sormia napauttamalla pelkän tahdonvoiman avulla; omia uskomuksiaan vastaan on turha taistella ja teeskennellä: "Tästä eteenpäin minä en enää usko noin", sillä uskomukset ovat ja pysyvät sinussa kuin täi tervassa. Mikään niistä uskomuksista, joita sinussa tällä hetkellä on, ei tule poistumaan sinusta, olivat nuo uskomuksesi luonteeltaan sitten millaisia hyvänsä. Kaikki mahdolliset olemassa olevat ja ajateltavissa olevat uskomukset ovat oleellinen osa meidän luomisprosessiamme täällä fyysisessä maailmassa. - Samaan aikaan on totta kuitenkin myös se, että sinussa on lukuisa, lähes loputon määrä MYÖS MUITA kyseiseen asiaan (tässä tapauksessa siis herkkujen syömisen ja terveyden väliseen yhteyteen) liittyviä uskomuksia, jotka kulkevat sen alkuperäisen uskomuksen rinnalla vaihtoehtoisesti valittavissa olevina totuuksina (vaikkakin juuri sillä hetkellä mahdollisesti latentteina, vielä piilossa olevina uskomuksina) ja jotka voivat jossain vaiheessa jopa korvata tai syrjäyttää sen alkuperäisen uskomuksen kokonaan. Sinä VALITSET, aktualisoit siis jonkin muun itsestäsi löytämäsi uskomuksen (kuin olisit uskomusten "valintamyymälässä"); uskomuksen, joka saa olosi avautumaan ja rentoutumaan ja saa aikaan sen, että että sisäinen taistelemisesi loppuu. Kaikkein vahingollisintahan itsellesi ja elimistöllesi on ainainen ja jatkuva taisteleminen omaa itseään ja omia tekojaan vastaan! Otat siis ennakkoluulottoman tarkastelun alle uskomuksen, jonka edes jollain tavoin tai jossain määrin olet valmis hyväksymään ja sisällyttämään todellisuuteesi.

Ja sitten: raivaat mieleesi pienen nurkkauksen sille mahdollisuudelle, että se kyseinen valitsemasi uusi uskomus voisi olla yhtä lailla totta kuin se alkuperäinenkin. "Minulla siis on nyt hallitsevana uskomus, että tämä munkkirinkilä on vaarallinen minulle ja terveydelleni ja että sillä on voima uhata minua jotenkin. Ja se on ihan okei, että olen uskonut noin. Tuon uskomuksen avulla olen tarkoittanut pelkkää hyvää ja olen pystynyt osoittamaan rakkautta itseäni kohtaan, kun tarkoituksenani on ollut suojella itseäni. Mutta nyt minusta tuntuu, että tuo uskomus pikemminkin aiheuttaa minussa ahdistusta, joten: voisinko nyt olla AVOIN jollekin muulle ajatukselle tai lähestymistavalle myös? Avoin mahdollisuudelle, että jokin muu voisi myös olla totta kuin se, että herkullisten leipomusten syöminen automaattisesti vaarantaa terveyttäni?" Ja pikkuhiljaa uudenlainen todellisuus alkaa avautua ja alat saada toisenlaisia kokemuksia aiemmin ehdottomina totuuksina pitämistäsi asioista.

Eli kun juuri tällä hetkellä totta on se, että sinä nyt söit sen munkkirinkilän - se on asia, joka on todellisuutta ja sitä ei enää muuksi voi muuttaa -, niin onko sinun sitten aivan pakko jatkaa sitä negatiivisuuden kehää ja kerrettä kiusaamalla ja kiduttamalla itseäsi siihen tekoon ja tapahtumaan liittämilläsi pessimistisillä ajatuksilla? Ajatuksilla, jotka negatiivisuudellaan myrkyttävät kehoasi ja elimistöäsi varmasti enemmän, kuin tuo munkkirinkilä konsanaan pystyisi? Joten: voisitko mitenkään olla avoin sellaiselle ajatukselle ja mahdollisuudelle, että se rinkilä ei olisikaan vahingollista sinulle ja että sillä ei olisikaan mitään omaa valtaa ja voimaa ylitse sinun? Että se teko, herkun syöminen, on nyt ohi, ollutta ja mennyttä, ja nyt olet aivan uudessa hetkessä ja tilanteessa, joka on täynnä mahdollisuuksia ja potentiaaleja, joiden ei ole pakko mitenkään liittyä menneeseen ja sen mukaisiin uskomuksiisi? Kehosi seuraa aina sitä, mihin mielesi uskoo. Sen on seurattava, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Keho on mielen renki.

Ja omalla kohdallani olen huomannut, että kun olen lakannut tuomitsemasta itseäni ja omia tekojani ja koettanut sen sijaan esim. syödä kulloisenkin suklaapatukkani täysin tietoisena ja tietoisesti ja mahdollisimman vapaana syyllisyydestä, mieli avoimena kaikenlaisille mahdollisuuksille, kuten esim: "Voihan olla, että tämä suklaapatukka sisältää aineita, joita minun elimistöni tällä hetkellä kaipaa ja tarvitsee ja joita se tuntee saavansa juuri nyt tästä kyseisestä suklaapatukasta" tai "Ehkä se, mitä elimistöni juuri nyt eniten tarvitsee, ovat ne aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavat ainesosat, joita suklaa kuulemma sisältää. Ehkä minun on juuri nyt tarpeen saada rentoutettua itseni, ja tämä suklaa auttaa siinä", niin on tapahtunut sellainen ihme, että minun on tullut aina vain helpommaksi olla noukkimatta suuhuni sitä viimeistä jääkaappiin jäänyttä kakunpalaa, jos ja kun olen sisälläni kokenut sellaisen valinnan oikeaksi sinä kyseisenä hetkenä! Minä vain - olen kieltäytynyt ja mennyt eteenpäin, ilman että olen jäänyt haikailemaan minkään menetetyn kokemuksen tai asian perään, kun jokin "ihana herkku" on jäänyt minulta syömättä.

Eli paradoksaalista kyllä: kun en näe herkkuja enää (ainakaan yksioikoisesti) pelkästään itseni vihollisina, olen huomannut kaipaavani niitä aina vain harvemmin kuin ennen. Ja se taas johtuu siitä, että se asia lisääntyy ja sen asian merkitys kasvaa elämässäsi, mihin huomiosi on alati kiinnittyneenä, joten jos mielesi koko ajan askartelee sen asian parissa, miten kauhean vaarallisia munkkirinkilät ovatkaan, niin sinulle helposti tulee (jälleen kerran paradoksaalisesti!) pakonomainen tarve sitten kuitenkin aina pysähtyä sen "uhkaa huokuvan" kahvileipähyllyn ääreen kaupassa! Jos taas ajattelet leivonnaisista siten, että ne ovat lähinnä vain - ruokia, joilla ei välttämättä tarvitse olla mitään omaa valtaa tai voimaa ylitsesi, niin suhteesi niihin on neutraali, jolloin voit kävellä niiden ohitse mitään sen suurempaa draamaa tuntematta. Herkut eivät enää hallitse sinua, vaan sinä pikemminkin hallitset niitä, kun tajuat, että kulloinenkin tietoisuudentilasi vaikuttaa aina siihen, kuinka syömäsi ruoka vaikuttaa sinuun ja elimistöösi. Hyväksyvässä rakkauden tilassa ja mieli avoimena syöty leivonnainen vaikuttaa eri tavoin kuin ahdistuneessa syyllisyydentilassa syöty! Ja silloin sinulle myös täysin riittää vain se yksi kakunpala! Rakkaus "täyttää" paremmin kuin pelko...

Tässä asiassa ei kuitenkaan voi leikkiä mitään sankaria ja koettaa seurata sellaisia uskomuksia tai uusia ajatusmalleja, joiden ei kuitenkaan voi kohdallaan aidosti ja vilpittömästi uskoa olevan totta. Jos kohdallasi eniten totta on uskomus: "Rasva ja sokeri ovat vaarallisia terveydelleni", niin se  myös on aivan validi ja pätevä totuus (muiden totuuksien joukossa ja niiden rinnalla) ja totuus, mikä on sillä hetkellä totta SINULLE. Ja sinun on silloin mentävä sen uskomuksen mukaan, niin kauan kuin uskot noin, koska sen uskomuksen noudattaminen tuntuu sinusta kaikkein helpoimmalta ja vaivattomimmalta ja aiheuttaa sisälläsi vähiten vastustusta ja taistelua. Käytät silloin siis tuota kyseistä uskomusta ikään kuin hyväksesi, kun pyrkimyksenäsi on kunnioittaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi. Mutta ole armollinen itsellesi ja muista, että joka hetki jokainen ihminen tekee aina sen parhaansa, ei yhtään vähempää. Ja se, mitä kulloinkin tapahtuu, toimii aina - ennen pitkää - vain sinun parhaaksesi; oli sitten vaikka sadastuhannes kerta, kun sorrut ostamaan suklaapatukan, ja oli niiden patukoiden syömisellä sitten millaisia "seurauksia" tahansa (syy ja seuraus -suhde on myös uskomus muiden uskomusten joukossa!) Mikään ei koskaan tapahdu ilman hyvää syytä! Jokainen asia, olosuhde ja tilanne on olemassa pelkästään vain palvellakseen sinua ja kehittymistäsi; sitä, että sinut jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, sysätään eteenpäin, pois jumittuneista tilanteista ja asioista elämässäsi.

Riittää, että olet AVOIN ja pelkästään vain avaat mielesi ja tietoisuutesi edes sellaiselle mahdollisuudelle, että kulloisetkin ajatuksesi ja uskomuksesi eivät kenties sittenkään ole tosia tai ainoa valittavissasi oleva totuus jostain asiasta, tuntuivat ne sitten kuinka ehdottomilta tahansa tai oli niiden takana sitten millaisia "auktoriteetteja" tahansa. Totuudet asettuvat aina sen kyseisen silmäparin mukaan, joka kulloinkin sitä kyseistä totuutta katselee ja tarkastelee. Jokainen on oma suvereeni maailmansa! - Ja ole armollinen ja hellä itsellesi, ja koeta aina löytää edes yksi hyvä asia tai seuraus siitä vallitsevasta tosiasiasta, että "sorruit" jälleen kerran herkuttelemaan. "Onko aivan pakko olla niin, että tämän pullapalan syöminen oli huono asia? Mitä hyvää minun on mahdollista löytää siitä kiistattomasta tosiasiasta, että tuo pöydällä lojunut pullapala on nyt sisuksissani? Onko minun ehdottoman pakko syyllistää ja soimata itseäni siitä asiasta? Mitä seuraisi, jos suhtautumistapani olisikin aivan toinen kuin ennen, sallivampi? Seuraisiko siitä katastrofi? Romahtaisiko terveyteni? Lihoisinko aivan hallitsemattomasti? Vai voisiko siitä olla jopa jotain positiivisia seurauksia?" Aivan samoin voit kyseenalaistaa seuraavat uskomukset, jos totuutenasi on edetä niiden viitoittamaa polkua pitkin: "En pysty olemaan syömättä tuota pullapalaa. Onko se totta? En pysty kävelemään pois sen luota. Onko se totta? En pysty lähtemään ulos kävelylle sen sijaan, että söisin tuon pullan. Onko se totta?" Oli se sinua stressaava ja sinut rauhan tilasta pois vievä ajatuksesi millainen tahansa ja koski se sitten mitä asiaa tai tilannetta hyvänsä, kyseenalaista sen kyseisen ajatuksen totuudellisuus! Millään ei ole niin suurta voimaa kuin avoimella, ennakkoluulottomalla mielellä. Rajoittavan mielen ulkopuolelle astumisella, koska astut silloin (kirjaimellisesti!) uusiin maailmoihin!

"En pysty kirjoittamaan!"

Kysymys: "Haluaisin kirjoittaa blogia; jotain, mistä kenties voisi aueta jonkinlaista bisnestäkin, mutta minun on aina hirvittävän vaikea ryhtyä siihen! Jokin vain estää minua, jokin valtava blokki sisälläni. En edes oikein tiedä, mistä siinä on kyse: onnistumisen paineista ja epäonnistumisen pelosta, pelosta paljastaa itseään ja sisintään muille, siitä että valmiista materiaalista ei sitten tulekaan sellaista kuin halusin, että joudun taas pettymään itseeni kun kukaan ei kuitenkaan lue blogiani ja asiakkaita ei tulekaan... Minulla vain on niin valtavia odotuksia tämän kyseisen kirjoitusprojektin suhteen, että sitten kun istun koneen ääreen, "jäädyn" aivan kokonaan ja vain suurten taistelujen jälkeen olen saanut tuotettua vasta vähän tekstiä blogiini... Mielessäni kyllä on kaikenlaisia ideoita ja visioita, en vain saa tuotua niitä fyysiseen todellisuuteen. Koko projekti on kasvanut mielessäni valtavaksi möröksi, ja jo sen ajatteleminen uuvuttaa minut!"

Vastaus: Muuta kokonaan sitä, miten suhtaudut koko siihen projektiin! Lakkaa nimenomaan pitämästä sitä minään "projektina", jota täytyy "tuottaa" ja "kehitellä" ja "kasvattaa", ja pidä sitä jo nyt VALMIINA tuotoksena, oli sitä tekstiä sitten kuinka "paljon" tai "vähän" tahansa. Pienennä sitä valtavaa möhkälettä mielessäsi niin, että hengityksesi lähtee taas kulkemaan ja rauhoitut ja rentoudut, ja sinusta alkaa tuntua, että hallitset tilannetta. - Ja kun näet sen kirjoitelmasi valmiina, se myös - ihmeenomaisesti- alkaa olla sellaista!

Tekstisi ja tuotoksesi on aina, joka hetki, juuri sellaista, kuin sen kuuluukin olla. Täydellistä, juuri sen kyseisen hetken tarpeiden mukaan. Aina valmista. Sellaista että se parhaiten palvelee sinua juuri silloin, kun olet sen kirjoittanut. Blogisi voi nyt jo palvella lukuisia eri tarkoituksia; tarkoituksia joita kaikkia et vielä edes kykene tajuamaankaan! Ja miksei se voisi palvella jo nyt myös sitä alkuperäistä bisnes-tarkoitusta, minkä noille kirjoituksillesi alun perin asetit? Laajenna ajatteluasi ja avaudu näkökulmille, jotka saattavat sinusta alkuun tuntua jopa mahdottomilta. Kuka sanoo, millainen bisnesblogin täytyy olla? Entä jos tekstin määrän sijaan onkin ratkaisevampaa se energia, mitä siitä lyhyestäkin tekstinpätkästä lukijoille säteilee, kun ilmaiset itseäsi vilpittömästi ja aidosti? Entä jos tehtävänäsi on mullistaa käsityksiä bisnesblogista, niin pitkälle kuin nyt uskallat sen asian viedä? Kaikkihan seuraa sitä, kuinka sinä ITSE näet asiat! Jos näet blogisi valmiina bisnesblogina, niin silloin se myös on sitä, ja toimii. (Mutta silloin sinun on aidosti myös uskottava siihen, tässä kohtaa et voi fuskata. Näet ulkoisessa maailmassa heijastuneena aina juuri sen, mihin eniten sillä hetkellä uskot.)

Leiki mielessäsi ajatuksella: "Entä jos tämä olisikin jo nyt ihan valmis?? Vaikka tätä tekstiä on näin vähän ja se on näin "vajavaista" eikä mielestäni täytä tarkoitustaan ja tavoitettaan, niin silti: miten voisi olla totta ja mahdollista sellainen ajatus, että tämä minun blogini on, juuri tällaisena kuin se on nyt, valmis?"

"En tiedä, mitä pitäisi valita!"

Kysymys: En tiedä, mikä vaihtoehto olisi parasta valita. Pääni on aivan sekaisin!

Vastaus: Oletko aivan varma, että sinun edes täytyy "valita" jotain? Entä jos kaikki loppujen lopuksi vain - tapahtuu, valinnoistasi ja päätöksistäsi huolimatta? Entä jos kaikkea ohjaileekin jokin muu kuin päätöksiä ja valintoja tehtaileva rationaalinen mielesi? Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vakaista aikeistasi huolimatta kaikki onkin yhtäkkiä lähtenyt etenemään johonkin aivan muuhun suuntaan, ja tavalla, jossa kaikki menikin paremmin, kuin aiemmin osasit edes kuvitellakaan?

Kaikki valinnat on aina jo tehty. Se, mitä kulloinkin haluat ja valitset, ON JO sinulla, automaattisesti, juuri siinä muodossa ja mittakaavassa kuin haluatkin sen olevan, jos vain katsot tarkasti ja ennakkoluulottomasti. Teet ja olet joka hetki juuri sitä, mitä syvällä sisimmässäsi haluat sillä hetkellä eniten tehdä tai olla."En tiedä, kumman miehen näistä kahdesta sulhasehdokkaasta valitsisin..." Jos elät sinkkuna, mitä todennäköisimmin totta on se, ainakin juuri sinä kyseisenä hetkenä, että et halua kumpaakaan niistä miehistä, vaan olet jo tehnyt valinnan (ja elät sillä hetkellä todeksi valintaa), että mieluummin olet ja elät itseksesi! Jos todella ja ihan oikeasti, olemuksesi joka tasolla, haluat jotain, sinä sitten myös valitset ja hankit/saat sen asian itsellesi, ennen kuin ehdit edes ajatella tietoisesti! Tietysti totta samaan aikaan on myös se, että haluaisit itsellesi kumppania omaan elämääsi, ja jos katsot tilannettasi ennakkoluulottomasti, saatat huomata, että sinulla ON mies/miehiä elämässäsi "kumppaneina", juuri siinä muodossa ja määrässä, mihin sillä hetkellä olet valmis ja halukas! (Esim. sinulla saattaa olla miesystävä, joka tulee naulaamaan taulusi seinälle ja asentamaan digiboksin ja toinen miesystävä, joka tarjoaa sinulle olkapäätä, kun itkettää, ja pitää yllä naisellista itsetuntoasi kehumalla ulkomuotoasi, ja lisäksi sinulla saattaa kenties vielä olla isä, jolta saat rahallista tukea... Kun panet nämä kaikki kolme yhteen, niistähän muodostuu yhteensä yksi kokonainen, lähes täydellinen miesystävä... Ja tämä asetelma varmistaa, että samalla sinulla säilyy kuitenkin myös oma vapautesi ja riippumattomuutesi; ajattelethan sillä hetkellä, että kyetäksesi säilyttämään itsenäisyytesi sinun on asuttava ja elettävä yksin...) - Ja sitten kun aika on kypsä, tapahtuu taas jokin valinta, ihan itsestään; valitset jotain muuta, sitten kun olet siihen valmis ja haluat muutosta aidosti, täydestä sydämestäsi, yhtään epäröimättä. Ei hetkeäkään ennen. Kaikki muu ennen sen valinnan toteutumista on turhaa spekulointia. Elä vain elämääsi ja nauti siitä, mitä kaikkea hyvää elämässäsi on niiden valintojen ansioista, joita sillä kertaa olet tehnyt. "Ihanaa; minun ei tarvitse koskaan riidellä kenenkään kanssa eikä kysyä keneltäkään lupaa, jos vaikka haluan lähteä matkalle ensi viikonloppuna... Mikä ihana vapaus ja rauha! Ei tarvitse ottaa ketään toista ihmistä huomioon kuin itseni..." Ja olet aina tilanteessa ja asemassa, jossa et voi muuta kuin voittaa!

Jos sinusta tuntuu, että jokin valinta pitää kuitenkin ns. "tehdä", niin kerää kaikki sitä kyseistä, valinnan kohteena olevaa asiaa koskeva tieto, mihin sinulla vain on pääsy, ikään kuin mielesi suureen kattilaan "muhimaan" ja sekoittumaan keskenään. Ja jatka vain elämääsi, älä mieti koko asiaa, ja ennen pitkäänhän jotain väistämättä sitten tapahtuu; jokin valinta aktualisoituu. Ja huomaat, että se, peeveli vieköön, ososittautuu aina oikeaksi, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Toisinaan taas haluat tai tunnet tarvetta tehdä ihan tietoisesti jokin tietty valinta, sillä sisäinen äänesi kehottaa sinua siihen, ja kaikki tuntuu oikealta ja hyvältä. Silloin: anna vain mennä, ja nauti! Joskus päätösten ja valintojen tekeminen on yksinkertaisesti vain hauskaa; ihan vain sen pelkän kokemuksen vuoksi, jonka saamme, kun valitsemme jotain elämäämme, ilman mitään sen suurempia pyrkimyksiä tai tavoitteita! Silloin valinnan painetta ja vastuuta helpottaa sen tajuaminen, että jokainen valinta on aina vain alku: koskaan ei voi olla lopullisia takeita siitä, mihin kulloinenkin valinta johtaa. Siksi myös perustelujen esittäminen sille omalle valinnalleen on loppujen lopuksi turhaa; kaikkihan tapahtuu ja toteutuu aina vain siinä kyseisessä nyt-hetkessä ja vain nyt-hetkellä on merkitystä. Kaikki muu on kontrollimme ulottumattomissa, koska sitä kaikkea muuta ei vielä edes ole! Ei ole niin, että valitsemme joistain edessämme lojuvista vaihtoehdoista, joiden lopputulos ja laatu on ennalta valmiiksi asetettu, vaan on kyse siitä, että kaikki luodaan aina siinä kyseisessä, käsillä olevassa hetkessä. Kukaan tai mikään ei aseta lopputuloksia valmiiksi puolestamme; millään taholla ei ole sellaista auktoriteettia tässä universumissa. Kun huolehdimme siitä omasta nyt-hetkestämme, hetki ja tilanne kerrallaan, kaikki kyllä aina järjestyy. - Ja vaikka jokin valinta sitten johtaisikin tilanteeseen, jonka tulkitset ja määrittelet ns. "epäonnistumiseksi", se voi silti loppujen lopuksi olla se lyhin ja suorin tie elämässä eteenpäin, jotta oppisit ja tajuaisit jotain oleellista ja tärkeää. Mikään ei koskaan lähtökohtaisesti ole ns. "hyvää" tai "huonoa". Lopputulokset riippuvat aina siitä, kuinka me ITSE määrittelemme tilanteet ja tapahtumat itsellemme. Ja kuinka voisit etukäteen määritellä, mitä jokin asia tulee olemaan, ennen kuin olet edes valinnut sekä kokenut ja sitä tietä tutkinut koko asiaa!

Joten: aina vain: "Mikä kiehtoo tai innostaa minua nyt? Mitä haluaisin kokea ja tutkia seuraavaksi? Mitä tunnen tarvitsevani juuri nyt?"  Ei: "Mikä on oikein tai väärin? Hyödyllistä? Moraalisesti suositeltavaa?"

"Minua pelottaa."

Kysymys: Minua pelottaa. En jaksaisi tätä enää; en kestä tätä enää.

Vastaus: Sinua pelottaa. Oletko aivan varma, että tunteessasi on kyse siitä, että sinua pelottaa? Ehkä tunne, jota tunnet, onkin itse asiassa - ja vain ja ainoastaan - rohkeutta, sillä seisoessasi siinä, keskellä noita kaikkia tuntemuksiasi, niin ethän voi olla mitään muuta kuin rohkea! Vaikka kuinka väittäisit muuta... Ja sinä kyllä kestät sen kaiken, teet sitä itse asiassa kaiken aikaa, sillä olethan edelleen siinä, kaiken sen keskellä! Kestät niin kauan, kunnes sinusta vääjäämättä ja selvästi alkaa tuntua, että "nyt on totta se, että en kestä enää" ja silloin yleensä tapahtuu jonkinlainen ihme: väsymys tai uupumus tai ns. romahtaminen tulee ja pelastaa sinut vieden sinut johonkin toiseen olotilaan, jossa alat sallia sen, että sinua kannetaan ja sinusta huolehditaan ja jossa pääset ihanasti antautumaan ja pois tuosta nykyisestä olotilastasi. Ei siis mitään syytä huoleen. (Jos sinua oikein kovasti pelottaa kaikki nuo "mitä jos/entä jos" - ajatukset, niin voit ajatella, että ennen pitkää kuolema kyllä tulee ja vapauttaa sinut kaikesta taakasta ja vastuusta ja huolesta ja tarpeesta kontrolloida asioita.)

Tuntemasi tunne voi olla myös esim. pelkkää tietämättömyyttä: tietoisuutta siitä, että olet menossa kohti jotain uutta, josta et tiedä tarpeeksi ja jota et vielä osaa määritellä; olethan niin kovin tottunut siihen, että asiat täytyy aina määritellä, jotta voisit kuvitella, että pystyt hallitsemaan ne. Kysy "Onko minun tiedettävä tämä asia voidakseni olla turvassa? Voinko edes luottaa rationaalisen mieleni kykyyn antaa minulle oikeita ja minua suojelevia ja minua auttavia vastauksia?" Entä jos onkin niin, että mitä enemmän "tiedät", sen turvattomampi olet, koska et kykene silloin olemaan joustava ja myötäilemään ja mukailemaan tilanteita? Kun et tiedä mitään etukäteen, mikä tahansa voi olla mahdollista!

Entäpä jos peloksi määrittelemässäsi tunteessa onkin kyse innostuneisuudesta! Siitä, että haluat todella, todella kovasti nähdä, kuinka jossain asiassa tulee käymään tai kuinka tulet sen ratkaisemaan. "Tämän asian minä kyllä haluan ratkaista ja katsoa loppuun asti, kävi miten kävi!" "Peloksi" määritteleminen vain varmistaa, että pysyt siinä tilanteessa tai asiassa kiinni niin pitkään, että varmasti viet sen kohti ratkaisuaan - viestitäthän silloin itsellesi, että "tämä asia on todella tärkeä, sillä minähän pelkään sitä".

Entä jos siinä tunteessasi voi olla kyse ihan mistä vain - haluat?