Vastaus: Muuta kokonaan sitä, miten suhtaudut koko siihen projektiin! Lakkaa nimenomaan pitämästä sitä minään "projektina", jota täytyy "tuottaa" ja "kehitellä" ja "kasvattaa", ja pidä sitä jo nyt VALMIINA tuotoksena, oli sitä tekstiä sitten kuinka "paljon" tai "vähän" tahansa. Pienennä sitä valtavaa möhkälettä mielessäsi niin, että hengityksesi lähtee taas kulkemaan ja rauhoitut ja rentoudut, ja sinusta alkaa tuntua, että hallitset tilannetta. - Ja kun näet sen kirjoitelmasi valmiina, se myös - ihmeenomaisesti- alkaa olla sellaista!
Tekstisi ja tuotoksesi on aina, joka hetki, juuri sellaista, kuin sen kuuluukin olla. Täydellistä, juuri sen kyseisen hetken tarpeiden mukaan. Aina valmista. Sellaista että se parhaiten palvelee sinua juuri silloin, kun olet sen kirjoittanut. Blogisi voi nyt jo palvella lukuisia eri tarkoituksia; tarkoituksia joita kaikkia et vielä edes kykene tajuamaankaan! Ja miksei se voisi palvella jo nyt myös sitä alkuperäistä bisnes-tarkoitusta, minkä noille kirjoituksillesi alun perin asetit? Laajenna ajatteluasi ja avaudu näkökulmille, jotka saattavat sinusta alkuun tuntua jopa mahdottomilta. Kuka sanoo, millainen bisnesblogin täytyy olla? Entä jos tekstin määrän sijaan onkin ratkaisevampaa se energia, mitä siitä lyhyestäkin tekstinpätkästä lukijoille säteilee, kun ilmaiset itseäsi vilpittömästi ja aidosti? Entä jos tehtävänäsi on mullistaa käsityksiä bisnesblogista, niin pitkälle kuin nyt uskallat sen asian viedä? Kaikkihan seuraa sitä, kuinka sinä ITSE näet asiat! Jos näet blogisi valmiina bisnesblogina, niin silloin se myös on sitä, ja toimii. (Mutta silloin sinun on aidosti myös uskottava siihen, tässä kohtaa et voi fuskata. Näet ulkoisessa maailmassa heijastuneena aina juuri sen, mihin eniten sillä hetkellä uskot.)
Leiki mielessäsi ajatuksella: "Entä jos tämä olisikin jo nyt ihan valmis?? Vaikka tätä tekstiä on näin vähän ja se on näin "vajavaista" eikä mielestäni täytä tarkoitustaan ja tavoitettaan, niin silti: miten voisi olla totta ja mahdollista sellainen ajatus, että tämä minun blogini on, juuri tällaisena kuin se on nyt, valmis?"
Ja onko rationaalisen mielesi edes mahdollistakaan nähdä kaikkia niitä potentiaalisia syitä, miksi blogisi voitaisiin nähdä jo valmiina? Ainoa mitä sinun tarvitsee tehdä on, että alat SUHTAUTUA siihen valmiina. Että blogisi on juuri sellainen, kuin sen sillä kyseisellä hetkellä kuuluukin olla, jotain tiettyä tarkoitusta varten; tarkoitusta joka palvelee sinua sillä hetkellä parhaiten. Ja että se ihan oikeasti ON valmis! (Jos ihan tarkkoja ollaan, sellaista asiaa kuin "lopputulos" ei edes ole olemassa! Lopputulos muuttuu kaiken aikaa asioiden ja tilanteiden edetessä. Joka hetkihän voi tapahtua aivan mitä hyvänsä ja asiat voivat ottaa uuden suunnan milloin tahansa...) - Oli siinä blogissasi sitten yksi teksti tai kymmeniä tekstejä, yksi lukija tai satoja lukijoita, kaikki järjestyy aina automaattisesti korkeimman etusi mukaisesti. Ethän voi olla täysin varma esim. siitä, että tällä hetkellä korkeimman etusi mukaista olisi se, että blogillasi olisi paljon lukijoita! Ehkä on niin, että et ihan vielä ole täysin valmis kohtaamaan suurta joukkoa asiakkaita ja paljosta asiakasvirrasta seuraisikin pitemmän päälle vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehkä on esim. niin, että tämä kyseinen blogi on ns. harjoittelublogi, askel kohti jotain suurempaa ja sitä ns. oikeaa bisnestä, joka ei vielä voi tulla, ennen kuin olet hieman harjoitellut ja valmentanut itseäsi seuraavaa vaihetta varten. Tai ehkä on niin, että et koskaan tule tarvitsemaankaan kuin sen yhden ainoan lukijan, mutta sellaisen, jolla on sinulle jokin elämäsi kerralla mullistava tarjous... Kaikki on mahdollista, kunhan et sulje mieltäsi määrittelemällä asiat ja niiden merkitykset etukäteen, vaan päinvastoin pyrit koko ajan avautumaan ja laajenemaan kyseenalaistamalla asioita, jotka tuntuvat rajoittavan ja estävän sinua!
Se mikä sinua blokkaa, ei ole itse se kirjoittaminen, vaan kaikki nuo etukäteisodotuksesi ja tavoitteesi sen kirjoittamisesi suhteen. "Tästä pitää tulla sellaista ja sellaista ja sen tulee johtaa siihen ja siihen lopputulokseen ja täyttää nuo ja nuo tavoitteet. Ja kaiken pitää tapahtua näin ja näin ja edetä siinä ja siinä järjestyksessä. Ja ennen kaikkea en halua kokea näiden kirjoitelmieni suhteen esim. sellaista, että joku antaisikin negatiivista palautetta! Se olisi kamalaa!" Ei ihme, että jäädyt! Älä luota noihin järkeilevän, rationaalisen mielesi sinänsä kyllä hyvää tarkoittaviin neuvoihin ja etukäteisarviointeihin. Ala sen sijaan suhtautua blogiisi siltä kannalta, että siinä on kyse vain ja ainoastaan itsesi ilmaisemisesta eikä mistään muusta; silloinhan ei ole väliä, mitä sinne valkoiselle ruudulle alkaa ilmestyä, kunhan ilmaisusi vain on vilpitöntä ja sellaista, mitä aidosti joka hetki haluat tehdä ja tuottaa! Tärkeintä ei ole se itse tuotos, sen ns. "täydellisyys", vaan energia sen tuotoksen takana. Tiedäthän itsekin sen tunteen, kun jokin on ulkoisin mittapuin "täydellisesti", kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja silti siitä puuttuu se kaikkein tärkein eli henki, uskottavuus. Se, mikä loppujen lopuksi saa asioita tapahtumaan ja erilaisia potentiaaleja ja mahdollisuuksia tulemaan elämääsi, on juuri tuo AITO ITSESI ILMAISEMINEN. Se, että jaat ja annat itsestäsi maailmalle ilman sen kummempia agendoja ja tavoitteita. Sinun oma energiasi on se, mikä loppujen lopuksi vaikuttaa ja saa puhelimesi soimaan ja sähköpostiisi viestejä, ei päämäärien asettaminen ja hieno etukäteissuunnittelu. - Koeta siis suhtautua koko asiaan leikkinä ja pelinä! "Mitä kaikkea siitä seuraa, jos teen näin tai noin? Mielenkiintoista nähdä..." Saatat yllättyä positiivisesti... Eikä välttämättä ole kyse edes itsesi ilmaisemisestakaan, älä kehitä itsellesi uutta stressinlähdettä: "Minun pitää nyt sitten hienosti alkaa ilmaista itseäni"! Kunhan saat raapustettua sinne ruudulle sen, mikä sinne sinä kyseisenä päivänä nyt sattuu ilmaantumaan. Joskus riittää, että tuijotat sitä tyhjää näytön ruutua! Se, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu, on paljon tärkeämpää kuin se, kuinka paljon ja millaista tekstiä saat puserrettua itsestäsi ulos. Se, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu, on se lopullinen magneetti, mikä vetää asioita puoleesi, ja toisinaan sellaisia ratoja ja väyliä myöten, joita et osaa etukäteen kuvitellakaan... Ja siihen rataan ja väylään saattaa tosiaan sisältyä esim. se, että et edes kirjoita koko blogia... (Ja mitä tulee negatiiviseen palautteeseen, niin entä jos sellaisen saaminen osoittautuisikin elämäsi vapauttavimmaksi kokemukseksi ja poistaisi ne viimeisetkin esteet itsesi ilmaisemisen tieltä? Et voi koskaan etukäteen tietää, miltä sinusta jossain tilanteessa tulee tuntumaan, kuinka tulet reagoimaan ja mikä lopputulos sillä kyseisellä asialla tulee olemaan. Elämä ei koskaan tapahdu etukäteen!)
Kun et väheksy sitä, mitä tuotat ja teet nyt, oli se sitten mitä tai millaista hyvänsä, vaikka vain sitä että istut hiljaa paikallasi, niin tämä hetki toimii astinlautana, katapulttina eteenpäin. Jos taas näet sen, mitä jonakin päivänä olet kirjoittanut tai tehnyt, riittämättömänä ja vähäpätöisenä, menetät sen kyseisen hetken sinua eteenpäin tuuppaavan voiman. Se hetki ikään kuin kuivuu kasaan ja menetät kaikki sen tarjoamat salatut mahdollisuudet.
Kyseenalaista siis kaikki sinua stressaavat asiat. Etsi niille uusia tulkintoja ja vapauta itsesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti