Vastaus: Entä jos paljon suurempi vaara sinulle ovat nuo omat ajatuksesi siitä munkkirinkilästä kuin itse se rinkilä ja sisältämät ainesosat? Entä jos onkin niin, että se todellinen uhka tuleekin sitä munkkirinkilää kohtaan tuntemistasi kielteisistä ajatuksista ja uskomuksista eikä niinkään sen munkkirinkilän sisältämistä rasvoista ja hiilihydraateista?
Sinä itse luot aina ihan kaiken, sen mukaan, mihin kulloinkin eniten uskot. Oma yksilöllinen, suvereeni maailmasi vastaa aina prikulleen sitä, millaisia käsityksesi asioista ovat ja millaiseen totuuteen eniten ja aidoimmin sydämessäsi ja sisimmässäsi uskot. Jos perustavanlaatuinen uskomuksesi on: "Munkkirinkilän syöminen on terveydelle vaarallista, koska se lihottaa ja sisältää vaarallisia rasvoja, jotka tukkivat verisuonia", niin tuon ajatuksen mukaisia asioita sitten luot: lihomista ja verisuonten tukkeutumista. Ja tulet saamaan todisteita tuon kyseisen uskomuksen "paikkansapitävyydestä"! Jos taas kykenisit aidosti ja vilpittömästi ajattelemaan: "Minä itse luon kaiken todellisuudessani ilmenevän, myös tämän munkkirinkilän. Se on lähtöisin minusta, minun energioistani, joten voin nyt, tässä hetkessä, luoda siitä siis ihan mitä haluan! En minä halua, enkä tunne tällä hetkellä mitään tarvetta sille, että tämän rinkilän tarvitsisi mitenkään vahingoittaa minua (se ei palvelisi minua nyt mitenkään esim. sillä tavalla, että oppisin siitä jotain!) Haluan nyt vain tarjota itselleni mielihyvää ja yksinkertaisesti vain nauttia tästä herkusta, tässä hetkessä, täysin tietoisesti; tietoisena siitä, mitä teen. Ei ole nyt muuta kuin tämä hetki, jossa kaikki on hyvin. Ja tämä munkkirinkilä tässä, joka on ystäväni", niin sillä rinkilällä ei olisi mitään valtaa sinun ylitsesi tehdä sinulle asioita, joita et halua tai et tunne tarvetta sillä hetkellä aktivoida todellisuuteesi (esim. että se rinkilä aiheuttaisi kehollesi jotain vahinkoa).
Mutta tämä on asia, jossa ei voi fuulata tai leikkiä sankaria! Uskomuksia ei muuteta helposti eikä hetkessä sormia napauttamalla pelkän tahdonvoiman avulla; omia uskomuksiaan vastaan on turha taistella ja teeskennellä: "Tästä eteenpäin minä en enää usko noin", sillä uskomukset ovat ja pysyvät sinussa kuin täi tervassa. Mikään niistä uskomuksista, joita sinussa tällä hetkellä on, ei tule poistumaan sinusta, olivat nuo uskomuksesi luonteeltaan sitten millaisia hyvänsä. Kaikki mahdolliset olemassa olevat ja ajateltavissa olevat uskomukset ovat oleellinen osa meidän luomisprosessiamme täällä fyysisessä maailmassa. - Samaan aikaan on totta kuitenkin myös se, että sinussa on lukuisa, lähes loputon määrä MYÖS MUITA kyseiseen asiaan (tässä tapauksessa siis herkkujen syömisen ja terveyden väliseen yhteyteen) liittyviä uskomuksia, jotka kulkevat sen alkuperäisen uskomuksen rinnalla vaihtoehtoisesti valittavissa olevina totuuksina (vaikkakin juuri sillä hetkellä mahdollisesti latentteina, vielä piilossa olevina uskomuksina) ja jotka voivat jossain vaiheessa jopa korvata tai syrjäyttää sen alkuperäisen uskomuksen kokonaan. Sinä VALITSET, aktualisoit siis jonkin muun itsestäsi löytämäsi uskomuksen (kuin olisit uskomusten "valintamyymälässä"); uskomuksen, joka saa olosi avautumaan ja rentoutumaan ja saa aikaan sen, että että sisäinen taistelemisesi loppuu. Kaikkein vahingollisintahan itsellesi ja elimistöllesi on ainainen ja jatkuva taisteleminen omaa itseään ja omia tekojaan vastaan! Otat siis ennakkoluulottoman tarkastelun alle uskomuksen, jonka edes jollain tavoin tai jossain määrin olet valmis hyväksymään ja sisällyttämään todellisuuteesi.
Ja sitten: raivaat mieleesi pienen nurkkauksen sille mahdollisuudelle, että se kyseinen valitsemasi uusi uskomus voisi olla yhtä lailla totta kuin se alkuperäinenkin. "Minulla siis on nyt hallitsevana uskomus, että tämä munkkirinkilä on vaarallinen minulle ja terveydelleni ja että sillä on voima uhata minua jotenkin. Ja se on ihan okei, että olen uskonut noin. Tuon uskomuksen avulla olen tarkoittanut pelkkää hyvää ja olen pystynyt osoittamaan rakkautta itseäni kohtaan, kun tarkoituksenani on ollut suojella itseäni. Mutta nyt minusta tuntuu, että tuo uskomus pikemminkin aiheuttaa minussa ahdistusta, joten: voisinko nyt olla AVOIN jollekin muulle ajatukselle tai lähestymistavalle myös? Avoin mahdollisuudelle, että jokin muu voisi myös olla totta kuin se, että herkullisten leipomusten syöminen automaattisesti vaarantaa terveyttäni?" Ja pikkuhiljaa uudenlainen todellisuus alkaa avautua ja alat saada toisenlaisia kokemuksia aiemmin ehdottomina totuuksina pitämistäsi asioista.
Eli kun juuri tällä hetkellä totta on se, että sinä nyt söit sen munkkirinkilän - se on asia, joka on todellisuutta ja sitä ei enää muuksi voi muuttaa -, niin onko sinun sitten aivan pakko jatkaa sitä negatiivisuuden kehää ja kerrettä kiusaamalla ja kiduttamalla itseäsi siihen tekoon ja tapahtumaan liittämilläsi pessimistisillä ajatuksilla? Ajatuksilla, jotka negatiivisuudellaan myrkyttävät kehoasi ja elimistöäsi varmasti enemmän, kuin tuo munkkirinkilä konsanaan pystyisi? Joten: voisitko mitenkään olla avoin sellaiselle ajatukselle ja mahdollisuudelle, että se rinkilä ei olisikaan vahingollista sinulle ja että sillä ei olisikaan mitään omaa valtaa ja voimaa ylitse sinun? Että se teko, herkun syöminen, on nyt ohi, ollutta ja mennyttä, ja nyt olet aivan uudessa hetkessä ja tilanteessa, joka on täynnä mahdollisuuksia ja potentiaaleja, joiden ei ole pakko mitenkään liittyä menneeseen ja sen mukaisiin uskomuksiisi? Kehosi seuraa aina sitä, mihin mielesi uskoo. Sen on seurattava, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Keho on mielen renki.
Ja omalla kohdallani olen huomannut, että kun olen lakannut tuomitsemasta itseäni ja omia tekojani ja koettanut sen sijaan esim. syödä kulloisenkin suklaapatukkani täysin tietoisena ja tietoisesti ja mahdollisimman vapaana syyllisyydestä, mieli avoimena kaikenlaisille mahdollisuuksille, kuten esim: "Voihan olla, että tämä suklaapatukka sisältää aineita, joita minun elimistöni tällä hetkellä kaipaa ja tarvitsee ja joita se tuntee saavansa juuri nyt tästä kyseisestä suklaapatukasta" tai "Ehkä se, mitä elimistöni juuri nyt eniten tarvitsee, ovat ne aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavat ainesosat, joita suklaa kuulemma sisältää. Ehkä minun on juuri nyt tarpeen saada rentoutettua itseni, ja tämä suklaa auttaa siinä", niin on tapahtunut sellainen ihme, että minun on tullut aina vain helpommaksi olla noukkimatta suuhuni sitä viimeistä jääkaappiin jäänyttä kakunpalaa, jos ja kun olen sisälläni kokenut sellaisen valinnan oikeaksi sinä kyseisenä hetkenä! Minä vain - olen kieltäytynyt ja mennyt eteenpäin, ilman että olen jäänyt haikailemaan minkään menetetyn kokemuksen tai asian perään, kun jokin "ihana herkku" on jäänyt minulta syömättä.
Eli paradoksaalista kyllä: kun en näe herkkuja enää (ainakaan yksioikoisesti) pelkästään itseni vihollisina, olen huomannut kaipaavani niitä aina vain harvemmin kuin ennen. Ja se taas johtuu siitä, että se asia lisääntyy ja sen asian merkitys kasvaa elämässäsi, mihin huomiosi on alati kiinnittyneenä, joten jos mielesi koko ajan askartelee sen asian parissa, miten kauhean vaarallisia munkkirinkilät ovatkaan, niin sinulle helposti tulee (jälleen kerran paradoksaalisesti!) pakonomainen tarve sitten kuitenkin aina pysähtyä sen "uhkaa huokuvan" kahvileipähyllyn ääreen kaupassa! Jos taas ajattelet leivonnaisista siten, että ne ovat lähinnä vain - ruokia, joilla ei välttämättä tarvitse olla mitään omaa valtaa tai voimaa ylitsesi, niin suhteesi niihin on neutraali, jolloin voit kävellä niiden ohitse mitään sen suurempaa draamaa tuntematta. Herkut eivät enää hallitse sinua, vaan sinä pikemminkin hallitset niitä, kun tajuat, että kulloinenkin tietoisuudentilasi vaikuttaa aina siihen, kuinka syömäsi ruoka vaikuttaa sinuun ja elimistöösi. Hyväksyvässä rakkauden tilassa ja mieli avoimena syöty leivonnainen vaikuttaa eri tavoin kuin ahdistuneessa syyllisyydentilassa syöty! Ja silloin sinulle myös täysin riittää vain se yksi kakunpala! Rakkaus "täyttää" paremmin kuin pelko...
Tässä asiassa ei kuitenkaan voi leikkiä mitään sankaria ja koettaa seurata sellaisia uskomuksia tai uusia ajatusmalleja, joiden ei kuitenkaan voi kohdallaan aidosti ja vilpittömästi uskoa olevan totta. Jos kohdallasi eniten totta on uskomus: "Rasva ja sokeri ovat vaarallisia terveydelleni", niin se myös on aivan validi ja pätevä totuus (muiden totuuksien joukossa ja niiden rinnalla) ja totuus, mikä on sillä hetkellä totta SINULLE. Ja sinun on silloin mentävä sen uskomuksen mukaan, niin kauan kuin uskot noin, koska sen uskomuksen noudattaminen tuntuu sinusta kaikkein helpoimmalta ja vaivattomimmalta ja aiheuttaa sisälläsi vähiten vastustusta ja taistelua. Käytät silloin siis tuota kyseistä uskomusta ikään kuin hyväksesi, kun pyrkimyksenäsi on kunnioittaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi. Mutta ole armollinen itsellesi ja muista, että joka hetki jokainen ihminen tekee aina sen parhaansa, ei yhtään vähempää. Ja se, mitä kulloinkin tapahtuu, toimii aina - ennen pitkää - vain sinun parhaaksesi; oli sitten vaikka sadastuhannes kerta, kun sorrut ostamaan suklaapatukan, ja oli niiden patukoiden syömisellä sitten millaisia "seurauksia" tahansa (syy ja seuraus -suhde on myös uskomus muiden uskomusten joukossa!) Mikään ei koskaan tapahdu ilman hyvää syytä! Jokainen asia, olosuhde ja tilanne on olemassa pelkästään vain palvellakseen sinua ja kehittymistäsi; sitä, että sinut jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, sysätään eteenpäin, pois jumittuneista tilanteista ja asioista elämässäsi.
Riittää, että olet AVOIN ja pelkästään vain avaat mielesi ja tietoisuutesi edes sellaiselle mahdollisuudelle, että kulloisetkin ajatuksesi ja uskomuksesi eivät kenties sittenkään ole tosia tai ainoa valittavissasi oleva totuus jostain asiasta, tuntuivat ne sitten kuinka ehdottomilta tahansa tai oli niiden takana sitten millaisia "auktoriteetteja" tahansa. Totuudet asettuvat aina sen kyseisen silmäparin mukaan, joka kulloinkin sitä kyseistä totuutta katselee ja tarkastelee. Jokainen on oma suvereeni maailmansa! - Ja ole armollinen ja hellä itsellesi, ja koeta aina löytää edes yksi hyvä asia tai seuraus siitä vallitsevasta tosiasiasta, että "sorruit" jälleen kerran herkuttelemaan. "Onko aivan pakko olla niin, että tämän pullapalan syöminen oli huono asia? Mitä hyvää minun on mahdollista löytää siitä kiistattomasta tosiasiasta, että tuo pöydällä lojunut pullapala on nyt sisuksissani? Onko minun ehdottoman pakko syyllistää ja soimata itseäni siitä asiasta? Mitä seuraisi, jos suhtautumistapani olisikin aivan toinen kuin ennen, sallivampi? Seuraisiko siitä katastrofi? Romahtaisiko terveyteni? Lihoisinko aivan hallitsemattomasti? Vai voisiko siitä olla jopa jotain positiivisia seurauksia?" Aivan samoin voit kyseenalaistaa seuraavat uskomukset, jos totuutenasi on edetä niiden viitoittamaa polkua pitkin: "En pysty olemaan syömättä tuota pullapalaa. Onko se totta? En pysty kävelemään pois sen luota. Onko se totta? En pysty lähtemään ulos kävelylle sen sijaan, että söisin tuon pullan. Onko se totta?" Oli se sinua stressaava ja sinut rauhan tilasta pois vievä ajatuksesi millainen tahansa ja koski se sitten mitä asiaa tai tilannetta hyvänsä, kyseenalaista sen kyseisen ajatuksen totuudellisuus! Millään ei ole niin suurta voimaa kuin avoimella, ennakkoluulottomalla mielellä. Rajoittavan mielen ulkopuolelle astumisella, koska astut silloin (kirjaimellisesti!) uusiin maailmoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti